Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Arvoina avoimuus, suoraselkäisyys ja oikeudenmukaisuus

        

Katse tulevaan

 

Ihmisyyden jakaminen

 

Kuntavaaliehdokkaaksi. Miksi?

Lisätty 29.01.2017

Kuvaus omasta onnettomuudesta ja sen myötä voimistunut halu vaikuttaa yhteiskunnan päätöksissä. 

Kunnallispolitiikkaan. Miksi?

 

Tammikuussa 2011, ravintola illan jälkeen, tipahdin miesystäväni, eli nykyisen aviomieheni asunnon viherhuoneesta 8,5 metriä asfaltille.

Sain erittäin vakavia vammoja ympäri kehoa, paljon murtumia ja sisäisiä vammoja, mm. aorttani repesi. Olin/minua pidettiin ensimmäiset kahdeksan vuorokautta tajuttomana. Herätessä diagnoosi oli aivovamma, jonka seurauksena mm. vasen puoli kehostani oli halvaantunut (hemipareesi).  Sairaaloissa vietin vajaan neljä kuukautta. Hengityskonessa meni n. kuusi viikkoa ja ensimmäiset kahdeksan viikkoa olin täysin petipotilaana. Makuuttamiseen oli syynä lantion murtumat, joiden piti antaa luutua. Kahdeksan viikon jälkeen minut nostettiin vinssillä pyörätuoliin. Pikkuhiljaa aloin kävelyharjoitukset Eeva-telineen avulla, sitten rollaattorin avulla. Sairaalasta päästessä minulla oli enää kävelysauva apuna. Työstäni kuitenkin jouduin harmikseni luopumaan.

Enää ei ollut kiire. Minusta, entisestä vauhtimimmistä, oli tullut vammainen ja invalidi.

Kuntoutuminen on vaatinut valtavan paljon sitkeyttä, tarkkaa harkintaa, kärsivällisyyttä ja uskoa parempaan huomiseen.

Koska olin saanut aivovamman, hakeuduin vertaistuen piiriin. Sitä minulle tarjosi Aivovammaliiton jäsenjärjestö, Keski-Suomen aivovammayhdistys ry. Jaksamisen karttuessa minulle annettiin enemmän roolia yhdistyksessä. Aloin ensin tiedottajaksi ja 2014 minusta tuli yhdistyksen sihteeri. Samana vuonna minut valittiin myös valtakunnallisen Aivovammaliiton hallitukseen. Liityin myös Jyväskylän Seudun Invalidit ry:hyn. Vuoden 2015 alusta olin myös siellä hallituksen jäsenenä. Tästä yhdistys- ja luottamustoimet ovat entisestään laajentuneet.

Olin aktiivinen myös verkossa eri ryhmittymissä, jäsenenä, ylläpitäjänä ja suunnittelijana. Ryhmien ihmisiä yhdisti ongelmat yhteiskunnan kanssa, sairauden tai vammautumisen kohdatessa. Joko omalla, tai läheisen kohdalla.

Vertaistuen piirissä tuli selväksi kuinka hankala, summittainen ja epätasa-arvoinen vammaisten ja invalidien  kohtalo saattaa Suomessa olla. Vanhuksista tämän jo tiesinkin. Paljon riippuu mm. sairaanhoitopiirien käytäntöeroista, kuntien määrärahoista ja siitä mihin kuntien päättäjät ovat valmiita määrärahoja suuntaamaan ja panostamaan. Ihmisethän maailmaa pyörittävät ja jokaisen päätöksen takana on ihminen.

Työelämästä puhuttaessa kävi selväksi kuinka paljon ongelmia työkyvyttömillä ja vajaakuntoisilla on arjessaan. (työhallinnossa vajaakuntoisella tarkoitetaan henkilöasiakasta, jonka mahdollisuudet saada sopivaa työtä, säilyttää työ tai edetä työssä ovat huomattavasti vähentyneet asianmukaisesti todetun vamman, sairauden tai vajavuuden takia.)

Moninaisissa liitto- ja yhdistystehtävissä huomasin, kuinka paljon asioihin voi vaikuttaa.
Koska yhteiskunnan tila ja politiikka kiinnostaa suuresti, haluan lähteä osallistumaan myös päätösten tekoon.

Haluni lähteä mukaan kunnallispolitiikkaan pohjaa perusluonteeseeni, heikompien ja oikeudenmukaisuuden puolustamiseen. Viisaalla päätöksenteolla, tuetaan kuntalaisten toimintakykyä, parannetaan hyvinvointia ja samalla kunta säästää myös pitkällä aikavälillä rahaa.